Kuoromaailmassa yleensä on erittäin vilkasta näin adventin aikaan. Kirkolliset kuorot ovat aika lailla menossa, koska jumalanpalveluksissa ja esimerkiksi kauneimmissa joululauluissa tarvitaan esilaulajia. Sitten tietenkin kuorot esittävät omia laulujaan joko osana tilaisuutta tai kokonaan omana konserttina. Kaikkeen tähän tässä on nyt varauduttava.

Ensimmäinen adventti oli viikko sitten. Olimme ison kuoron kanssa laulamassa lauantaipäivänä paikkakuntamme kulttuurikeskuksessa muutaman joululaulun. Keikka onnistui hyvin, vaikka tiesinkin paikan akustiseksi hiirenloukuksi. Niin kuivassa paikassa en ole ikinä eläissäni laulanut ja siellä oli tosiaan vaikea kuulla edes naapuria saati sitten koko kuoroa. Niinpä säestin kaikki laulut (Maa on niin kaunista lukuunottamatta) ja toisena varokeinona kasaannuimme niin yhteen kuin mahdollista ja asettauduimme hevosenkengän muotoon. Hieman helpotti kuorolaisten tehtävää, mutta silti se oli tosi vaikeaa juuri tuon kuulumattomuuden takia. Yleisö kuuli hyvin ja harvinaista kyllä - sanoista sai tosi hyvin selvää.

Sunnuntaiaamuna piti tietenkin mennä kirkkoon laulamaan Hoosiannaa (jos kohta vähän muutakin). Hoosianna lauletaan meillä jumiksessa virtenä niin,että kaikki saavat laulaa mukana, mutta sitten perinteeseen kuuluu, että kirkkokuoro laulaa loppusoitoksi korkean version, johon yhdistetään Voglerin upea alkusoitto. Alkusoiton jälkeen tulee sitten ns. huuto eli alkulaulu a cappella. Hanna-kanttori oli urkujen ääressä eikä pystynyt johtamaan, joten minä sain sitten kunniatehtäväkseni johtaa Hoosiannan ja mikäs siinä . Muutama vuosi sitten säestin uruilla kuoroa vastaavassa tilanteessa, mikä sekin oli hieno juttu.

Tässä itsenäisyyspäivän huitteilla ei olekaan mitään, mutta ensi viikonlopuksi on kaavailtu paljon musiikillista hommaa. Meillä on perjantai-iltana toisen seurakunnallisen kuoron kanssa oikein kunnon konsertti. Laulut ovat tuttuja jo viime vuodelta, mutta on niitä silti pitänyt harjoitella. Tässä saa nyt tosissaan toivoa, että pysyn terveenä, koska monin paikoin minä olen ainoa stemmani laulaja ja kyllähän ne laulut ohentuu, jos yksi ääni puuttuu kokonaan. Menemme sitten lauantaina yhteen tilaisuuteen laulamaan pienen ryhmän kanssa. Samalla tavalla pitää toivoa, että kaikki ovat terveenä, koska pienessä ryhmässä yhdenkin äänen puuttuminen tuntuu. Sopraanot ja altot selviävät nipin napin yhden laulajan puuttuessa, mutta tenori- ja bassopuoli eivät millään.

Sitten jossain vaiheessa olen laulamassa Kauneimmissa joululauluissa isomman kirkollisen kuoron kanssa, en vaan muista milloin. Neljäntenä adventtina käyn sitten oman kuoroni kanssa (siis sen, jota johdan) perinteisellä laitoskierroksella, jonka jälkeen laulamme neljä laulua kauneimmissa joululauluissa.

Pyhien aikaan  ollaan laulamassa ainakin aattona ja joulupäivänä. Koska minulla ei ole kalenteria, en muista yhtään missä ja kenen kanssa, mutta sellainen muistikuva tässä  juuri on.  Mikäs sen mukavampaa.