Viimeksi olen muistanut tämän blogin viime elokuussa. Se tarkoittanee, että mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut kuoromarkkinoilla ja kutakuinkin näin se on ollutkin. Olen johtanut kolmea porukkaa ja keikkaillut niiden kanssa jonkin verran, mutta en kuitenkaan mitenkään rasituksiin asti. Syksyllä oli lokakuun alussa kuorojen teemapäivä ja siellä saimme kuulla kuutta eri kuoroa ja nauttia vallan monipuolisesta ohjelmasta. Jouluna, itse asiassa adventtina, meillä oli kolmen kuoron yhteiskonsertti ja sitten ihan joulun alla kirkossa Kauneimmissa joululauluissa olin esiintymässä kolmen kuoron kanssa - kahta johdin ja yhdessä lauloin.

Joulun jälkeen olen alkanut valmistella jäähyväiskonserttia, jossa lauletaan aika paljon minun sovituksia ja niitä lauluja, jotka ovat olleet tämän muutaman vuoden johtajaurani aikana suhteellisen merkityksellisiä. Samalla valmistaudumme myöhemmin keväällä tapahtuvaan kuorokilpailuun. Olen päättänyt lopettaa kuoronjohtamisen tällä erää, koska aika ja resurssit eivät riitä ja totta puhuen eivät kyvytkään.

Pienen ryhmäni kanssa meillä on tuloillaan isohko keikka huhtikuussa ja sitä valmistellaan kovasti samoin kuin lapsikuoron kanssa vapun jälkeen tapahtuvaa performanssia eli työtä ja sovittamista riittää.

Kesä oli tylsä. Ei säiden takia eikä siksikään, että kävin katsomassa aivan uusia ennestään tuntemattomia paikkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tylsyys johtui siitä, että kuoro- ja laulutoiminta oli lähes absoluuttisessa seisakissa. Kesälomalla olisi ollut hillittömästi aikaa treenata ja vaikka käydä keikoilla kesätapahtumissa, mutta kylmä totuus on se, että immeiset haluaa lomailla ja silloin kuoronjohtaja saa treenailla keskenään.

Pientä kesäpelastusta toi juhannusaatto, jolloin esiinnyimme pienellä kokoonpanolla seurakunnan juhannusjuhlassa kirkossa juuri ennen yleisen kokon polttamista. Johtajamme odotti sataa kuulijaa, mutta paikalla olikin ~ yllätys, yllätys ~ lähes kolmesataa juhannusillan juhlijaa ja niinpä käsiohjelmat pääsivät loppumaan kättelyssä.

Kesäpelastusta toi myös juhannuksen jälkeinen maanantai, jolloin menimme pienellä porukalla studioon tekemään äänitystä. Yhtä biisiä  veivasimme puoli päivää, mutta olihan se taas mielenkiintoista. Äänitys tehtiin a cappella-meiningillä, joten entistä ja aiempaa tarkempi piti olla.

Varsinaiseen asiaan pääsin sitten heinäkuun lopussa, jolloin pienryhmä aloitti valmistautumisen syksyn juttuihin. Elokuun lopussa meillä oli keikka, jota varten piti sitten puhaltaa pölyt pois nuoteista ja aloittaa sävelten järjestäminen kunnolliseen pakettiin. Lauloimme vanhoja biisejä, mutta mukaan matkaan otettiin myös aivan uusi, kesällä säveltämäni ja sovittamani teos, joka saikin uskomattoman paljon huomiota keikalla. Muutenkin keikka sujui käsittämättömän hyvin ja saimme olla tosikin tyytyväisiä.

Aloitin myös ison kuoroni kanssa viime viikolla. Onhan se taas mainiota seistä siinä edessä ja kuulla, kun laulajat hakevat äänensä ja tekevät monen kerroksen nuoteista laulumusiikkia ja huolimatta neljän kuukauden tauosta, ovat ne vanhat hyvin harjoitellut biisit niin hyvin kasassa, että saatiin tosi kunnollista kuoromusaa aikaiseksi ilman, että olisi pitänyt houkutella ja treenata paljon.

Tänään palaan laulamaan yhden kuoron riveihin ja ensi viikolla sitten siihen toiseen, joten ollaan taas päästy asiaan ja kunhan tulee lunta ja pääsen hiihtämään, alkaa tämä elo olla järjestyksessä.  

Kesä on jo hyvin lähellä ja musiikillisesti hyvin aktiivinen talvi ja kevät alkavat olla takana. Edessä on siis pitkä, kuuma kesä kaikkine nautintoineen, riemuineen, makkaroineen, hyttysineen, sateineen, helteineen ja kaikkineen. On siis aivan fantastisen ihanaa, kun saa vetäytyä jonnekin maaseudun tai muun seudun rauhaan ja tehdä ihan mitä ikinä haluaa ilman rasittavia sähköposteja, facebookkeja, työtehtäviä, kännykän vonkumista, aamukiireitä, iltakiireitä, kiireitä.

Tähän minä sanon kylmän yksinkertaisesti, että pöh! Nyt on kesä. Meillä kaikilla olisi aivan loistavat mahdollisuudet käydä laulutreeneissä vaikka kaksi-kolme kertaa viikossa ja vaikka vähän pidemmät treenit kerralla. Ihmisten kaikki muut harrastukset ovat lomalla ja hyvin monilla ihmisillä on kesäloma. Vaikka olisi töissä, niin valoisat päivät, illat ja yöt pitävät mielen virkeänä ja treenit menisivät kuin vettä valaen. Vaan eiköpäs mitäkös - ihmiset haluvat lomailla. Laulajat haluavat lomailla myös laulamisesta ja nyt kun olisi oikeasti aikaa laulaa ja kehittää sitä elämän meininkiä. Kyllä minua niin harmittaa ja mieltäni pahoituttaa. Toki minä loman ymmärrän. Laululomaa voisi pitää päivän tai pari, mutta ei yhtään enempää. Kesällä olisi aikaa pakertaa syksyn keikkaohjelmisto hyvään kuntoon ja hankkia valmiudet mille tahansa pikakeikalle.

Voi, voi. Kyllä minua niin harmitteluuttaa. Mitä tässä oikein kesällä tekisi, jos laulut eivät ota luonnistuakseen. Pitäisiköhön tehdä runsaasti sovituksia...

Kulunut kevät oli loppujen lopuksi musiikillisesti hyvin antoisa ja vauhdikas. Tammikuusta alkaen treenautin käytännössä joka viikko kahta ryhmää - isoa kuoroani ja pienempää ryhmää ja kävin itse laulamassa kahdessa kuorossa, joista toinen tosin keskimäärin kaksi kertaa kuussa eli ei siis ihan joka viikolle sitä. Lisäksi treenautin bändiäni ja omia soolojuttujani ja kun tähän pakettiin laitettiin vielä siviilityö ja innokas hiihtoharrastus, niin eipä tuota turhaa vapaa-aikaa jäänytkään millekään jonninjoutavuuksille.

Helmikuussa lauloimme pienen kuoron kanssa (siis olin itse laulamassa) poikkitaiteellisen konsertin, mikä onnistui tosi hyvin. Poikkitaiteellinen siksi, että lauluihin oli yhdistetty kuvanäytös suurelle valkokankaalle. Maaliskuussa aloitimme kuoropäivillä, seuraavalla viikolla oli sitten yhden kuoron 30-vuotisjuhlakonsertti, sitten pienen ryhmämme 10-vuotisjuhlakonsertti ja viikko sitten ison kuoron kevätkonsertti. Ylimääräisenä välipalana oli sitten sellainen hauska juttu, kun olimme pienellä porukalla laulamassa taustoja kahdelle valtakunnalliselle tähdelle. Nämä tähdet ovat oikeasti ihan kovan luokan ammattilaisia ja siksipä oli mairittelevaa ja mieltä ylentävää ja hyvin opettavaista päästä mukaan pieneen projektiin ihan oikeiden laulajien kanssa. Merkittävintä oli sellainen havainto, että tämän tason tekijät löysivät pieniä juttuja kuorosoundista ja -nyansseista ja hetkessä korjasivat ja toivat esille hyvät ja toimivat ideat.

Kevään vaativin ponnistus oli loppujen lopuksi pienen ryhmämme konsertti. Ohjelmisto on vaativa ja koska siinä ryhmässä kaikki laulavat mikkeihin, on vireen kanssa oltava ihan käsittämättömän huolellinen. Äänentoiston ongelmat olivat lisäksi melkoisen suuressa roolissa, mutta uskomattoman hyvin lopulta selvittiin. Kaikista lauluistamme löydän pientä moitetta vain parista biisistä ja toinen oli pelkästään minun mokani, kun säestin pienen matkaa hieman nuotin vierestä. Siellähän on runsaasti tilaa, joten se ei sinänsä ole ihmejuttu ollenkaan. Korjasimme mokan kyllä nopeasti, joten lopputulosta se ei haitannut, mutta kyllähän sen taltioinnilta kuulee melkoisena särönä kokonaisuudessa. Tärkeämpää kuin se, että a cappella laulussa sattuu pieniä virheitä, on se, että oikeita säveliä on huomattavasti enemmän. Suunta on hyvä.

Onhan isokin kuoro ollut vaativa, mutta se on erilainen homma. Biisit on treenattu hyvin siihen mennessä, kun sellaisen kuoron kanssa mennään lavalle ja niinpä viimeiset harjoitukset ja esitys alkavat olla suorastaan stressittömiä eli viljan korjaaminen on helppoa kuin heinänteko. Kävimme konsertoimassa kahdessa paikassa ja suurin ongelma lienee lopultakin ollut konserttipaikkojen akustinen kuivuus, mihin totuimme lopulta nopeasti.

Isolla kuorolla on tänään pieni keikka ja sitten se siirtyy kesätauolle. Aloitamme taas elokuussa. Mullla ryhmillä on sekä harjoituksia että keikkoja, mutta melko lailla toiminta hiljenee nyt tähän. Lumet on sulaneet ja pääsen pihatöihin.

Pari viikkoa sitten aloitin tämän kevään musiikilliset vauhtiviikot. Joka viikonlopulle on tässä maalis-huhtikuun vaihteelle tosiaankin luvassa hillittömästi kaikenlaista kivaa johdettavaa ja myös omaa laulamista, mutta on siinä varjopuolensakin.

Vajaa pari viikkoa sitten olimme pienillä "kuorofestareilla", jotka supistuivat aika pieneen, mutta olivat anniltaan erinomaisen mukavat. Kuoromme sai hyvää palautetta soinnista, joskin vahvojen äänien läpitulo ajoittain haittasi. Harrastajakuoroissa on toki hyvinkin paljon eritasoisia laulajia - sehän on selvä - ja toki tiedostan hyvin tuon tilanteen, mutta toisaalta vahvat osaajat vahvistavat hieman epävarmojen tilannetta ja niinpä olen antanut tilaa ja katsellut sormien läpi noita läpituloja. Tänä vuonna on altoilla ollut hieman vaikeampaa, koska meiltä on puuttunut vakiokokoonpanosta jokunen laulaja opiskelujen tai lastenhoidon takia, yksi altto muutti pois ja onhan noita poisjääntejäkin tavallaan ollut. Yksi palautetta antanut ammatikseen kuoroa johtava herrasmies uskoi kuoromme pärjäävän, vaikka en johtaisikaan sitä kaikissa käänteissä niin energisesti. Hyvin harjoitetut laulut menevät pääasiassa ilman johtajaa - onhan se totta, mutta uskon silti, että näköyhteys eteen auttaa porukkaa muistamaan sanat ja isossa kuorossa on kuitenkin rytmin ylläpito aika vaikeaa.

Parin viime viikon aikana olen ollut erinäisissä harjoituksissa tai esiintymisissä tai valmisteluissa käytännössä joka päivä. Kun juuri tällä hetkellä valmistaudumme pienen porukkamme konserttiin, on tässä pitänyt tehdä fyysistä työtä mm. kantamalla telineitä, äänentoistolaitteita, miksauspöytää ynnä muita hilavitkuttimia keikkapaikalle ja näin on kuoronjohtaja päässyt myös roudarin hommiin. Laulamiset on olleet vähemmällä, mutta tänään ollaan taas siinäkin suhteessa vauhdissa.

Viikon päästä on isolla kuorolla kevätkonsertti yhdessä naapurikuoron kanssa. Viimeiset treenit on edessä ja sitten aletaan taas poimia satoa. Paketissa alkavat hommat olla, joten ei huolta.