Huomasin juuri, että olen kirjoittanut blogiin viimeksi viime vuonna. Syy ei ole siinä, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut, mutta nyt on ollut niin työteliään mukavasti hommia, että koneen ääressä kirjoittelu ei ole ollut päällimmäisenä mielessä.

Talvi alkoi sillä, että minun oli aika- ja aktiviteettipulan takia luovuttava hetkeksi aikaa yhdestä kuorosta. Jäin pois kirkkokuorosta, koska minun oli pakko löytää aika pienryhmän säännöllisille treeneille, koska sillä on puolestaan kymmenvuotisjuhlakonsertti huhtikuussa. Minulle kävisivät viikonloput parhaiten, mutta muut laulajat eivät sitä halunneet, joten teimme tällaisen päätöksen. Pienryhmässä kaikki laulavat mikrofoneihin ja sehän tekee sen touhun vaativaksi. Osa lauluista tehdään ihan a cappella-meiningillä ja osa lauletaan singback-menetelmällä eli taustalevy soittaa säestyksen.
Johtamani iso kuoro suuntaa katseen kohti maalis- ja huhtikuun tilaisuuksia ja itse kappaleet alkavat olla hyvässä paketissa ja nyt täytyy vaan treenata niitä varmempaan kuntoon. Tenoripulasta kärsimme tällä hetkellä. Kohta täytyy laittaa poliisi-ilmoitus eli kun ne saavat maijaan jonkun hekilön, niin poliisien on testattava mahdollinen laulukyky ja
-taito ja ohjattava nämä herrat laulamaan hyvän harrastuksen pariin. Yli kolmenkymmenen laulajan kuorossa neljä tenoria on liian vähän ja kun työ- ja muiden esteiden takia laulajat eivät pääse aina harjoituksiin, on tilanne tavallaan hieman vääristynyt.

Seurakunnan pieni kuoro teki kahden valokuvaajan kanssa viikko sitten multivisiokonsertin, missä kuvaajat heijastelivat kirkon kattoon ja isolle valkokankaalle kuvia, jotka oli hyvin liitetty laulujemme teksteihin. Itse konsertti sujahti hienosti ja yhdistelmä tavoitti myös meidän leveysasteella ajatellen suuren yleisön. Lisäksi kuoromme säestäjä (sibiksestä haettu pianisti) antoi melkoisesti soittamisen mallia. Treenit jatkuvat seuraavaan koitokseen, joka on huhtikuun alussa ja sitten sitä seuraavaan, joka on oikein ulkomaan keikka toukokuussa.

Eräs seurakunnan kuoroista täyttää maaliskuussa 30 vuotta ja sen juhlakonserttia valmistellaan kovaa kyytiä. Musiikki on pääosin hyvin vanhaa perinteistä kirkkolaulua ja siksi tavallaan helppoa ja tavallaan vaativaa. Helppous näkyy yksinkertaisissa sointukuluissa, vaativuus puolestaan hirveän korkeissa sovituksissa (= minä olen tenori).

Näin se kevät tästä hiljalleen koittaa.