Kulunut kevät oli loppujen lopuksi musiikillisesti hyvin antoisa ja vauhdikas. Tammikuusta alkaen treenautin käytännössä joka viikko kahta ryhmää - isoa kuoroani ja pienempää ryhmää ja kävin itse laulamassa kahdessa kuorossa, joista toinen tosin keskimäärin kaksi kertaa kuussa eli ei siis ihan joka viikolle sitä. Lisäksi treenautin bändiäni ja omia soolojuttujani ja kun tähän pakettiin laitettiin vielä siviilityö ja innokas hiihtoharrastus, niin eipä tuota turhaa vapaa-aikaa jäänytkään millekään jonninjoutavuuksille.

Helmikuussa lauloimme pienen kuoron kanssa (siis olin itse laulamassa) poikkitaiteellisen konsertin, mikä onnistui tosi hyvin. Poikkitaiteellinen siksi, että lauluihin oli yhdistetty kuvanäytös suurelle valkokankaalle. Maaliskuussa aloitimme kuoropäivillä, seuraavalla viikolla oli sitten yhden kuoron 30-vuotisjuhlakonsertti, sitten pienen ryhmämme 10-vuotisjuhlakonsertti ja viikko sitten ison kuoron kevätkonsertti. Ylimääräisenä välipalana oli sitten sellainen hauska juttu, kun olimme pienellä porukalla laulamassa taustoja kahdelle valtakunnalliselle tähdelle. Nämä tähdet ovat oikeasti ihan kovan luokan ammattilaisia ja siksipä oli mairittelevaa ja mieltä ylentävää ja hyvin opettavaista päästä mukaan pieneen projektiin ihan oikeiden laulajien kanssa. Merkittävintä oli sellainen havainto, että tämän tason tekijät löysivät pieniä juttuja kuorosoundista ja -nyansseista ja hetkessä korjasivat ja toivat esille hyvät ja toimivat ideat.

Kevään vaativin ponnistus oli loppujen lopuksi pienen ryhmämme konsertti. Ohjelmisto on vaativa ja koska siinä ryhmässä kaikki laulavat mikkeihin, on vireen kanssa oltava ihan käsittämättömän huolellinen. Äänentoiston ongelmat olivat lisäksi melkoisen suuressa roolissa, mutta uskomattoman hyvin lopulta selvittiin. Kaikista lauluistamme löydän pientä moitetta vain parista biisistä ja toinen oli pelkästään minun mokani, kun säestin pienen matkaa hieman nuotin vierestä. Siellähän on runsaasti tilaa, joten se ei sinänsä ole ihmejuttu ollenkaan. Korjasimme mokan kyllä nopeasti, joten lopputulosta se ei haitannut, mutta kyllähän sen taltioinnilta kuulee melkoisena särönä kokonaisuudessa. Tärkeämpää kuin se, että a cappella laulussa sattuu pieniä virheitä, on se, että oikeita säveliä on huomattavasti enemmän. Suunta on hyvä.

Onhan isokin kuoro ollut vaativa, mutta se on erilainen homma. Biisit on treenattu hyvin siihen mennessä, kun sellaisen kuoron kanssa mennään lavalle ja niinpä viimeiset harjoitukset ja esitys alkavat olla suorastaan stressittömiä eli viljan korjaaminen on helppoa kuin heinänteko. Kävimme konsertoimassa kahdessa paikassa ja suurin ongelma lienee lopultakin ollut konserttipaikkojen akustinen kuivuus, mihin totuimme lopulta nopeasti.

Isolla kuorolla on tänään pieni keikka ja sitten se siirtyy kesätauolle. Aloitamme taas elokuussa. Mullla ryhmillä on sekä harjoituksia että keikkoja, mutta melko lailla toiminta hiljenee nyt tähän. Lumet on sulaneet ja pääsen pihatöihin.