Pari viikkoa sitten aloitin tämän kevään musiikilliset vauhtiviikot. Joka viikonlopulle on tässä maalis-huhtikuun vaihteelle tosiaankin luvassa hillittömästi kaikenlaista kivaa johdettavaa ja myös omaa laulamista, mutta on siinä varjopuolensakin.

Vajaa pari viikkoa sitten olimme pienillä "kuorofestareilla", jotka supistuivat aika pieneen, mutta olivat anniltaan erinomaisen mukavat. Kuoromme sai hyvää palautetta soinnista, joskin vahvojen äänien läpitulo ajoittain haittasi. Harrastajakuoroissa on toki hyvinkin paljon eritasoisia laulajia - sehän on selvä - ja toki tiedostan hyvin tuon tilanteen, mutta toisaalta vahvat osaajat vahvistavat hieman epävarmojen tilannetta ja niinpä olen antanut tilaa ja katsellut sormien läpi noita läpituloja. Tänä vuonna on altoilla ollut hieman vaikeampaa, koska meiltä on puuttunut vakiokokoonpanosta jokunen laulaja opiskelujen tai lastenhoidon takia, yksi altto muutti pois ja onhan noita poisjääntejäkin tavallaan ollut. Yksi palautetta antanut ammatikseen kuoroa johtava herrasmies uskoi kuoromme pärjäävän, vaikka en johtaisikaan sitä kaikissa käänteissä niin energisesti. Hyvin harjoitetut laulut menevät pääasiassa ilman johtajaa - onhan se totta, mutta uskon silti, että näköyhteys eteen auttaa porukkaa muistamaan sanat ja isossa kuorossa on kuitenkin rytmin ylläpito aika vaikeaa.

Parin viime viikon aikana olen ollut erinäisissä harjoituksissa tai esiintymisissä tai valmisteluissa käytännössä joka päivä. Kun juuri tällä hetkellä valmistaudumme pienen porukkamme konserttiin, on tässä pitänyt tehdä fyysistä työtä mm. kantamalla telineitä, äänentoistolaitteita, miksauspöytää ynnä muita hilavitkuttimia keikkapaikalle ja näin on kuoronjohtaja päässyt myös roudarin hommiin. Laulamiset on olleet vähemmällä, mutta tänään ollaan taas siinäkin suhteessa vauhdissa.

Viikon päästä on isolla kuorolla kevätkonsertti yhdessä naapurikuoron kanssa. Viimeiset treenit on edessä ja sitten aletaan taas poimia satoa. Paketissa alkavat hommat olla, joten ei huolta.