Syksy on jo pitkällä ja niinpä kaikenlaiset harrastustoimet on saatu käyntiin. Minulla se tarkoittaa siis monenlaisia kuorotouhuja. Yhdellä kuoroista on selkeänä syksyn tavoitteena pitää joulukonsertti ja niinpä toiminta painottuu syksyn aikana joululauluihin. Muilla kuoroilla on esiintymisiä silloin tällöin ja tavoitteita jo kevättä ajatellen ja niinpä ohjelmistoa on alettava harjoitella jo ensi vuoden tarpeita ajatellen.

Merkittävin työ on suurella kuorolla. Meidät on kutsuttu erään lahtelaisen kuoron juhlaan ja sinne pitää tietenkin valmistella muutama laulu oikein erikoisen hyvään kuntoon, mikä käytännössä tarkoittaa ulkoa osaamista. Onhan meillä jo paljon sellaisia lauluja, jotka osataan eikä varmaankaan kestä pitkään, kun osataan jo enemmän. Keväällä kuoromme järjestää yhdessä valtakunnallisen liiton kanssa suuret kuoropäivät, joten sinne meidän pitää saada paljon valmista aikaiseksi, mikä sitten tietenkin palvelee kevätkonserttia.

Pikkuryhmä valmistelee kaikessa hiljaisuudessa omaa konserttiaan ja käy silloin tällöin siellä ja täällä laulamassa. Sillä on niin ikään vakaa aikomus oppia kaikki laulut ulkoa, jotta varsinaiseen tulkintaan pystyy sitten keskittymään

Käyn siis laulamassa kahdessa seurakunnan kuorossa , joista toinen aloitti syyskauden maanantaina. Sillä kuorolla valmistelemme joulukonserttia, jos kohta meillä on viime vuodelta valmis ohjelmisto jo kasassa. Se pitää vaan varmistaa kuntoon. Tällä kuorolla on myös tarkoitus mennä kevällä Tallinnaan esiintymään, joten työtä silläkin saralla riittää.

Laulu se on iloni, vaan ei työni...