Luulisinpa, että jokainen kuoroa tai orkesteria johtava henkilö näkee painajaisia jostain täysin absurdista tilanteesta, jossa toki puolet voi olla tottakin. Minä olen muutaman kerran hukannut unissani kaikki nuotit, mikä vallankin konsertissa olisi loppujen lopuksi aika pieni probleema. Ennen isoja konsertteja treenataan niin paljon,että johdettavat biisit menevät tilaisuudessa ulkoa, kuten viime keväänä kevätkonsertissamme.

Toinen painajaisen aihe voisi olla se, että raudasta ei kerrassaan saa annetuksi ääniä ja kuoro saa lähtöääniksi ihan mitä sattuu. Tätä tapahtuu oikeastikin. Joskus voi olla edellisen biisin sävellaji niin vahvasti mielessä, että on uskomattoman vaikeaa kuulla se a siitä raudasta. Oktaavihyppy saattaa kariutua täysin, vaikka se tässä keittiön pöydän ääressä on ihan älyttömän helppo. Joskus duurisoinnusta tulee molli ja päinvastoin. Onneksi kuoro on yleensä hereillä ja protestoi saamiaan ääniä. Jos minä huomaan heti parin eka tahdin jälkeen, että nyt ei ole oikein, niin minä laitan laulun poikki ja annan äänet uudestaan. Ei e-duurissa treenattua biisiä kannata yrittää c-duurissa - se ei vaan toimi.

Kolmas painajainen voisi olla se, että kuorolaiset ovat hukassa, siis eivät tule lavalle ollenkaan. Johtaja seisoo itsekseen lavalla odottamassa kuoroa, mutta ketään ei näy. Oikeastihan näin ei pääse käymään. Pienet harrastajakuorot voivat joutua perumaan esityksiään esim. sairastumisten takia, kuten meidän pikkuryhmälle kävi viime viikonloppuna, mutta ne peruutukset tiedetään kyllä aina hyvissä ajoin. Itsekseen sinne lavalle ei tarvitse kömpiä.

Reaalielämän oikea painajainen on kuitenkin kohtuullisen tavallista. Jos kuoronjohtaja on sairas, niin ollaan liemessä. Harva kuoro kykenee laulamaan a cappella ilman johtajaa ja kuinka monella kuorolla on varajohtaja, joka oikeasti osaa johtaa kuoroaan. Johtajuuden lisäksi laulan muutamassa kuorossa ja tässä jokunen viikko sitten kävi niin,että jouduin hyvin lyhyellä varoituksella johtamaan kuoroa, koska varsinainen johtaja meni urkuihin. Biisi oli hyvin helppo, mutta onneksi ehdimme treenata kerran ennen esitystä. Minun merkkikieleni on erilainen kuin varsinaisella johtajallamme ja niinpä kuoro lähti treeneissä liikkeelle neljäsosan liian aikaisin, koska löin kolmosen ilmaan lähtömerkiksi eri tavalla kuin kuoromme varsinainen pomo. Onneksi asia saatiin minuutissa selväksi, mutta se oli vain osoitus siitä, kuinka herkkää se touhu siellä edessä on.

Niinpä - nyt on perjantai ja minun pitäisi ylihuomenna johtaa viidessä eri tilaisuudessa. Tällä hetkellä olen sairas enkä tässä kunnossa kykenisi johtamaan kuin korkeintaan yhden tilaisuuden. Jännityksellä odotan, kuinka kunto kohenee sunnuntaiksi. Varsinaisesta leipätyöstäni olen jo ollut loppuviikon kokonaan pois. Tällaisen painajaisen kanssa joskus eletään.