Tervehdys taas. Onkin aikaa, kun viimeksi olen tähän jotain kirjoittanut. Se taas tarkoittaa sitä, että ollaan oltu niin ahkeria, että ei ole joudettu kirjoittelemaan, vaan kaikki mahdollinen aika on käytetty musisoimiseen. Minullahan on ihan toinen päivätyö ja tämä kuorohommeli on pelkkää harrastusta, mutta siksi se onkin niin mukavaa.

Joulun jälkeen on siis käytännössä vain harjoiteltu. Seurakunnan pienellä kuorolla oli tosin konsertti helmikuussa, mutta sen jälkeen ollaan taas oltu kammioissa hiomassa kuvioita. Tänä viikonloppuna tuo tohina sitten jalostuu esityksellisiin ponnistuksiin.

Tänä viikonloppuna on pienimuotoinen tapahtuma, jonne  periaatteessa olisi voinut kerääntyä kuoroja ympäri Suomea, mutta lopulta niin ei käynyt. Joka tapauksessa menemme esiintymään, kouluttautumaan ja tutustumaan hieman uusiin ihmisiin kuoromeiningin kuvioissa.

Viikon päästä meillä on iso juhlakonsertti, missä seurakuntamme Kantaattikuoro juhlii 30-vuotista olemassaoloaan yhdessä suuren orkesterin kanssa. Luvassa romantiikan ajan kirkkomusiikkia, mutta myös tippoja muilta aikakausilta.

Kahden viikon päästä meidän lauluryhmällämme ja sen ympärillä olevalla bändillä on 10-vuotisjuhlakonsertti, koska bändi on perustettu 13 vuotta sitten. Siinä on nyt tehty sellaista viilailua ja höyläystä, että oksat pois ja röpelikköön. Viimeksi alkoi jo tuntua joltakin.

Kolmen viikon päästä on meillä hyvin hieno tilaisuus,kun esiinnymme seurakunnan pikkukuoron kanssa kolmen valtakunnallisen tähden kanssa. Seuraavana päivänä on sitten ison kuoroni yhteiskonsertti naapurikaupungin vastaavan ryhmän kanssa. Pidämme samana päivänä kaksi keikkaa, joten melkoinen hulinahan siinä on.

Neljän vikon päästä sitten esiinnymme vielä ison kuoron kanssa opiston loppujuhlassa ja sitten se on siinä. Melkoinen putki...