On tärkeää aina silloin tällöin käydä kuuntelemassa muita kuoroja. On hyvä seurata kuoronjohtaja merkkimaailmaa ja samalla seurata hänen fraseeraustaan etenkin silloin kun kuoro laulaa samoja lauluja kuin oma porukka. Eilen kävin kuuntelemassa naapurikaupungissa vastaavanlaista viihteellistä kuoroa ja hyväksi sain todeta.

Kuoro täytti pyöreitä vuosia ja luonnollisesti siksi piti oikein juhlakonsertin. Paikkana oli kaupungin kulttuurikeskus, iso auditorio, joka on yleisän kannalta hyvä,mutta kuoron itsensä kannalta aivan kamala. Sen saattoi kuulla heti,kun astui sisälle saliin. Kuiva kuin munakenno. Sen saattoi välittömästi arvata, että kuorolaiset eivät voineet lavalla kuulla toisiaan, ellei tekniikka olisi tullut kehiin. Edessä oli neljä konkkamikkiä, joiden kautta ääni ohjattiin kuoron taakse niin, että miesten rivi kluuli naiset. Kuulemma auttoi paljon. Juttelin kuoronjohtajan kanssa konsertin jälkeen ja hän kehui systeemiä. Onneksi nyky vehkeet ovat niin hyviä,että moinen vahvistus toimii.

Kuoro oli tehnyt konsertin eteen lujasti työtä, minkä todella kuuli ja huomasi. Vaikeimmatkin kappaleet vaikuttivat ihan helpoilta ja kuulostivat virheettömiltä. Kuoro olikin treenannut koko syyskauden jopa kaksi kertaa viikossa, mikä luonnollisesti vie hommaa eteenpäin. Juttelin kuoronjohtajan kanssa mahdollisesti tulevastayhteisestä projektista, mikä olisikin todella mukava juttu. Laulamme aika paljon samoja lauluja ja meillä on ainakin kaksi, tai taitaa olla kolme, yhteistä laulajaakin. Sehän on kuorolaulajan kannalta erinomainen juttu, jos ehtii ja jaksaa käydä useammassa kuorossa. Ohjelmisto kehittyy, oma korva kehittyy, lauluääni pysyy hyvin vireessä ja ainahan mukava seura miellyttää.