Olen tässä kesän kaaduttua syksyksi tarttunut taas sulkakynään ja alkanut raapustella nuotteja kohdilleen. Sulkakynäni tosin on Windows Vista ja kirjoitusalustana ei suinkaan ole papuryskäärö, vaan vallan kehittynyt nuotintamisohjelma, Sibelius. Minulla on Sibben karvalakkiversio, joka riittää mainiosti kuorosovituksiin - iso ammattiohjelma maksaisi tällaiselle yksityiselle jotain tonnin luokkaa, mutta tämä perusmalli vain hiukan päälle satasen.

Ohjelma toimii joko hiirellä tai näppiksellä ohjaten ja myös midi-liitännän avulla. Minulla ei kuitenkaan ole midi-kelpoista soitinta eikä tarvittavia välivitkuttimia ja siksi en pysty soittamaan ohjelmalle mitään. Siispä kirjoitan nuotit yksitellen. Se vähentää virheitä, koska jokainen nuotti on katsottava ja lopuksihan ohjelmani soittaa tekemäni sovituksen. Musiikin perusteoria on toki tunnettava ja minun tapauksessani, koska en ole opiskellut sovittamista, on luotettava korvaan ja ajatukseen siitä, kykenevätkö laulajat laulamaan tekemiäni kyhäelmiä. Tässä kohtaa yli 30-vuotinen kokemukseni kuoroissa auttaa sikäli, että ymmärtääkseni tajuan, millaisia hyppyjä laulaja omassa stemmassaan pystyy tekemään. Jatkuva koikkelehtiminen isojen intervallien kanssa on vaikeaa ja kaatuu varmasti jonain hetkenä kuoronjohtajan syliin. Lisäksi uskoisin vuosien varrella oppineeni paljon äänenkuljetuksesta ja sointupalkin rakentamisesta, vaikkakaan en noudattele esim. kenraalibasson määräyksiä. Entinen kanttorimme lohdutteli minua tässä sovitusasiassa tuomalla selkeän huomion ~ nehän ovat moniäänisiä sovituksia ja soivat hyvin. Mitäpä niitä sääntöjä ihan liian pilkulleen noudattamaan.

Näpyttelin koneelle "Mikki Hiiri merihädässä"-laulun jo viime vuonna ja aloin rakentaa runkoa sille. Jotenkin se vaan jäi ja jäi, kunnes lopulta kesähelteiden muututtua leppoisiksi elokuun illoiksi, tartuin työhön. "Mikki" valmistui ja nyt olemme kolmen harjoituksen ajan keskittyneet siihen ja pikku hiljaa se alkaa olla valmis. Yksi voivotteluhetki on selkeästi kuorolle vaikea, muuten se menee jo mukavasti. Toinen pitkään koneella keskeneräsienä lojunut laulu oli 60-luvun Mama's & Papa's hitti "California dreamin'", joka valmistui viime viikolla ja lähti jo eilen illalla soimaan. Fuugamaisesti polveileva laulu tuntui heti lähtevän ja odotan siitä oikeasti hyvää laulua.

Sovittaminen on mukavaa ja haasteellista. Ilokseni sain kuulla keväällä, että eräässä keskisuomalaisessa pikkukaupungissa laulava kuoro oli ottanut "Hauki"-biisin (Ultra Bra) ohjelmistoonsa ja taas eräässä pienessä seurakunnassa oli jouluna laulettu tekemiäni sovituksia. Sen verran osaan kyllä olla itsekriittinen, että en laulata sovitusta, jos se ei sitten lopultakaan kuulosta hyvältä. Nuoteilla ja pianolla soitettuna laulu saattaa kuulostaa ihan kunnolliselta, mutta lopulta sen puutteet paljastuvat , kun sitä alkaa laulattaa. Onneksi ihan pilalle menneitä sovituksia ei ihan monta ole. Jokaiseen arriin minulta kuluu kuitenkin paljon aikaa - siihen en kykene, mitä eräs keskisuomalainen kanttori yhteen aikaan teki. Hän nimittäin kirjoitti aina saarnan aikana jumiksessa uuden sovituksen, kun ei jaksanut olla Sanalle altis. En ihan edes yritä laskea sovituksiin kulunutta aikaa ~ jokaisessa puhutaan kuitenkin useista tunneista. Ja silti se on mukavaa.