Kesä on jo hyvin lähellä ja musiikillisesti hyvin aktiivinen talvi ja kevät alkavat olla takana. Edessä on siis pitkä, kuuma kesä kaikkine nautintoineen, riemuineen, makkaroineen, hyttysineen, sateineen, helteineen ja kaikkineen. On siis aivan fantastisen ihanaa, kun saa vetäytyä jonnekin maaseudun tai muun seudun rauhaan ja tehdä ihan mitä ikinä haluaa ilman rasittavia sähköposteja, facebookkeja, työtehtäviä, kännykän vonkumista, aamukiireitä, iltakiireitä, kiireitä.

Tähän minä sanon kylmän yksinkertaisesti, että pöh! Nyt on kesä. Meillä kaikilla olisi aivan loistavat mahdollisuudet käydä laulutreeneissä vaikka kaksi-kolme kertaa viikossa ja vaikka vähän pidemmät treenit kerralla. Ihmisten kaikki muut harrastukset ovat lomalla ja hyvin monilla ihmisillä on kesäloma. Vaikka olisi töissä, niin valoisat päivät, illat ja yöt pitävät mielen virkeänä ja treenit menisivät kuin vettä valaen. Vaan eiköpäs mitäkös - ihmiset haluvat lomailla. Laulajat haluavat lomailla myös laulamisesta ja nyt kun olisi oikeasti aikaa laulaa ja kehittää sitä elämän meininkiä. Kyllä minua niin harmittaa ja mieltäni pahoituttaa. Toki minä loman ymmärrän. Laululomaa voisi pitää päivän tai pari, mutta ei yhtään enempää. Kesällä olisi aikaa pakertaa syksyn keikkaohjelmisto hyvään kuntoon ja hankkia valmiudet mille tahansa pikakeikalle.

Voi, voi. Kyllä minua niin harmitteluuttaa. Mitä tässä oikein kesällä tekisi, jos laulut eivät ota luonnistuakseen. Pitäisiköhön tehdä runsaasti sovituksia...